Israel's Arabs are the biggest winner of the election – Finnish Heli Mishael explains how they were brought to the polls

Israelin arabikansalaisten ennätyksellinen osallistuminen muutti vaalien voimasuhteita. Alustavien tulosten mukaan heidän äänensä estivät Benjamin Netanjahun oikeistoblokkia saamasta parlamenttienemmistöä. Siksi hallituksen vaihtaminen tuli jälleen mahdolliseksi.

Mekanismi oli yksinkertainen: kun aiemmin vaaleja boikotoineet äänestäjät lähtivät nyt liikkeelle, arabipuolueet saivat enemmän poliittista painoa. Äänet eivät kuitenkaan yksin muodostaneet uutta hallitusta. Opposition pitäisi tehdä yhteistyötä arabipuolueiden kanssa enemmistön rakentamiseksi.

Tilanne jäi epävarmaksi, koska oppositiopuolueet ovat epäröineet tällaista yhteistyötä. Arabipuolueiden johto ilmoitti olevansa valmis tukemaan hallituksen vaihtamista, jos yhteistyölle löytyy tahtoa. Heli Mishaelin mukaan juuri opposition johtajien päätös ratkaisee, muuttuuko vaalitulos todelliseksi poliittiseksi muutokseksi. Jos yhteistyö epäonnistuu, äärioikeisto voi saada uuden mahdollisuuden.

Israelissa elää yli miljoona arabikansalaista, joilla on oikeus äänestää parlamenttivaaleissa. Heidän osallistumisensa oli näissä vaaleissa ennätyksellisen korkeaa. Tämä teki arabikansalaisista merkittävän vaaliryhmän ja vaikutti parlamentin voimasuhteisiin.

Ero koskee ennen kaikkea asuinpaikkaa ja vaalioikeutta. Yli viisi miljoonaa palestiinalaista elää miehitetyillä alueilla, Länsirannalla ja Gazassa. He eivät artikkelin mukaan voi äänestää Israelin parlamenttivaaleissa. Israelissa asuvat arabikansalaiset voivat osallistua näihin vaaleihin.

Tämä jako selittää, miksi artikkelissa puhutaan erikseen Israelin palestiinalaisesta yhteisöstä ja miehitettyjen alueiden palestiinalaisista. Standing Together keskittyi Israelin arabiyhteisöihin, koska juuri niiden äänet saattoivat vaikuttaa hallituksen muodostamiseen. Äänestysaktiivisuuden kasvu vahvisti yhteisön poliittista painoa Israelin sisällä, vaikka se ei koskenut Länsirannan ja Gazan asukkaita.

Arabikansalainen Israelissa kuuluu maan arabiväestöön ja voi osallistua Israelin parlamenttivaaleihin. Artikkeli käyttää myös ilmaisua Israelin palestiinalainen yhteisö. Näiden kansalaisten äänestysaktiivisuus vaikuttaa suoraan Israelin parlamentin voimasuhteisiin.

Palestiinalaiset Länsirannalla ja Gazassa ovat eri asemassa vaalien kannalta. Artikkelin mukaan miehitetyillä alueilla elävillä yli viidellä miljoonalla palestiinalaisella ei ole äänioikeutta Israelin parlamenttivaaleissa. Israelissa asuvilla arabikansalaisilla on tämä oikeus, ja heitä on yli miljoona.

Ero oli näissä vaaleissa ratkaiseva. Israelin arabikansalaisten osallistuminen kasvoi ennätyksellisen korkeaksi, kun taas Länsirannan ja Gazan palestiinalaiset eivät voineet vaikuttaa samaan vaaliin äänestämällä. Siksi Standing Together järjesti kampanjansa Israelin arabikaupungeissa ja -yhteisöissä. Artikkelin perusteella tämä kansalaisuus- ja äänioikeusero antoi Israelin arabiyhteisölle mahdollisuuden vaikuttaa hallituksen vaihtumiseen.

Monet Israelin arabikansalaiset olivat vuosien ajan jääneet vaaleista pois. Heille oli Mishaelin mukaan sanottu vuosikymmeniä, ettei heitä haluta mukaan demokratiaan. Osa uskoi, ettei omalla äänellä ollut merkitystä. Myös monet uskonnolliset johtajat olivat aiemmin kehottaneet vaaliboikottiin.

Asennemuutos syntyi usean tekijän kautta. Standing Together rakensi luottamusta kaupunginosa, imaami ja perhe kerrallaan. Järjestö soitti miljoonalle äänestäjälle ja kävi noin 60 000 syvällistä keskustelua. Lisäksi tyytymättömyys hallituksen politiikkaan sai monet haluamaan muutosta.

Viime viikkoina myös uskonnollisten johtajien viesti muuttui. Imaamit sanoivat perjantairukouksissa, että yhteisön pitäisi osallistua eikä jättää tulevaisuuttaan muiden päätettäväksi. Arabikaupunkeihin liittyvä rikollisuus, rakennuslupien epääminen ja talojen purkamiset lisäsivät turhautumista. Näin protesti vaihtui osallistumiseksi ja äänestämisestä tuli tapa tavoitella muutosta.

Standing Together pyrki nostamaan äänestysaktiivisuutta ruohonjuuritasolta. Se kampanjoi arabiyhteisöissä ympäri Israelia ja keskittyi ihmisiin, jotka olivat aiemmin ajatelleet, ettei äänestämisellä ollut vaikutusta. Tavoitteena oli palauttaa luottamus demokraattiseen osallistumiseen.

Vapaaehtoiset kiersivät kaupunginosia, keskustelivat perheiden kanssa ja kannustivat ihmisiä äänestämään. Työtä tehtiin tietoisesti paikallisesti: kaupunginosa kerrallaan, imaami kerrallaan ja perhe kerrallaan. Järjestö soitti miljoonalle äänestäjälle ja kävi noin 60 000 syvällistä keskustelua.

Järjestön erityispiirre oli juutalaisten ja arabitaustaisten israelilaisten yhteinen johto. Se pyrki näyttämään, että yhteinen toiminta voi tuoda muutosta ja toivoa. Kampanja yhdistyi arabiyhteisöjen tyytymättömyyteen hallituksen politiikasta. Kun myös imaamien viestit muuttuivat, aiemmin passiiviset tai vaaleja boikotoineet ihmiset lähtivät ennätysmäärin äänestämään.

Israelin parlamenttivaalien tulos jätti oikeistoblokin ilman enemmistöä. Siksi yksikään ryhmä ei artikkelin mukaan voinut muodostaa hallitusta yksin. Opposition on koottava riittävä enemmistö useiden puolueiden yhteistyöllä.

Tässä arabipuolueet ovat ratkaisevia. Oppositiopuolueiden pitäisi ensimmäistä kertaa rakentaa enemmistö yhdessä niiden kanssa. Arabipuolueiden johto on ilmoittanut olevansa valmis tukemaan hallituksen vaihtamista, jos yhteistyölle löytyy poliittista tahtoa. Näin arabipuolueiden tuki voisi antaa oppositiolle tarvittavan voiman.

Yhteistyö on silti epävarmaa, koska oppositiopuolueet epäröivät. Heli Mishaelin mukaan johtajia pitää painostaa seuraamaan kansalaisten esimerkkiä. Hänen mukaansa opposition kannattajien enemmistö hyväksyisi tällaisen yhteistyön mielipidemittausten perusteella. Jos sopua ei synny, vaalitulos ei välttämättä muutu hallituksen vaihdoksi. Silloin äärioikeisto voisi saada uuden mahdollisuuden jatkaa hankkeitaan.

Parlamentaarisessa järjestelmässä äänestäjät valitsevat puolueita parlamenttiin, ja puolueiden saamat äänet muuttuvat parlamenttipaikoiksi. Hallituksen muodostaminen edellyttää yleensä, että hallituksen takana on enemmistö paikoista. Jos suurin blokki ei saa enemmistöä, se ei voi hallita yksin.

Israelin vaalien tapauksessa arabien korkea äänestysaktiivisuus muutti paikkojen välistä tasapainoa. Se vei Netanjahun oikeistoblokilta enemmistön. Tämän jälkeen opposition on yhdistettävä useita puolueita ja saatava arabipuolueiden tuki. Yhteistyö voi tapahtua yhteisen hallituksen tai hallituksen tukemisen kautta.

Nykyinen tilanne näyttää, miksi koalitiot ovat välttämättömiä. Oikeistoblokki menetti enemmistön, mutta oppositio ei vielä automaattisesti saanut omaa enemmistöä. Arabipuolueet ovat ilmoittaneet olevansa valmiita tukemaan hallituksen vaihtamista, mutta oppositio epäröi. Vasta sopimus yhteistyöstä muuttaisi vaalituloksen toimivaksi hallitukseksi.